23.3. saapuminen Japaniin

Noin vuosi sitten kouluni Omnian ammattiopisto tarjosi tilaisuuden hakea kansainväliseen vaihtoon työssäoppimaan. Silloi  työharjoittelu nousevan auringon maassa tuntui todella utopistiselta. En olisi uskonut löytäväni itseäni vuotta myöhemmin Japanin Osakasta pienestä yksiöstä kirjoittamassa tätä blogia, jonka aloittaminen lykkääntyi hyvän aikaa kiireiden ja huonon internetyhteyden johdosta. Kaikesta huolimatta täällä ollaan ja harjoittelujakso japanilaisessa työympäristössä on alkanut. Osasyynä on siihen myös Hanako-tukiverkosto, joka on auttanut vaihtoon lähtijöitä merkittävästi kustannuksellisesti.

Bogini nimi Kiitosta ja kirsikankukkia viittaa pääasialliseen työharjoittelupaikkaani, jonka nimi on Kiitos Resutoran sekä nyt täällä vallitsevaan kirsikkapuiden kukinnon aikaan.

Saavuin Osaka Kansain lentokentälle 23.3.2015 väsyneenä pitkästä lentomatkasta. Vuokrasin kännykän prepaid-liittymän kera ja otin bussin Osakasta Kiotoon, josta jatkoin matkaa junalla Isshiyaman asemalle, joka sijaitsee Otsussa Shigan prefektuurissa. Japanissa asuva tuttavani otti minut kyytiin ja ajoimme maaseudulle, jossa sijaitsee Jasuko eli vanha japanilais suomalainen koulu. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jasuko) Nykyään koulusta voi vuokrata huoneita majoittumiseen tai koko tilaa voi vuokrata esim. leirin pitämiseen. Jasuko sijaitsee maaseudulla vuoriston tuntumassa.

Eka ateria Japanin rajojen sisäpuolella: lämmintä teetä pullosta, riisipallo tonnikalalla sekä halpoja susheja. :D

Tällasia lippuja tulee tollasesta automaatista.

Kaikki laukut asetettiin suoraan riviin ennen bussiin astumista.

Koin pehmeän laskun Japaniin, sillä vierailin kyseisessä majapaikassa jo kolmatta kertaa. Ihana tuttavaperhe (asuu koululla ja toimittaa ns. talonmiehen tointa) otti minut hyvin hellään huomaansa tarjoamalla milloin aamiaista ja milloin illallista tai kauppareissua. Minä puolestani halusin kernaasti avittaa kuusi henkisen perheen arkea mm. tiskaamalla ja suloista vauvaa viihdyttämällä.

Yritän opetella tykkäämään natosta...

26.3. koululla alkoi Fukushiman ja Tokion radioaktiiviselle säteilylle altistuneiden lasten virkistysleiri, joka pidettiin japanilaisten koululaisten kevätloman aikana. Tähän kaksiviikkoiseen leiriin, johon itse ehdin valitettavasti osallistua vain viikoksi, mahtui monen moista mukavaa tekemistä:

- Ennen leiriä siivosimme (Siivous, jota teimme, huokui japanilaista elokuvamaista idylliä. Tätä on vaikea selittää, mutta nautin suuresti futon-patjojen viemisestä ulos parvekkeelle tuulettumaan kauniiseen lämpimään kevätilmaan yms.)
- Leirin alettua ulkoilimme pyöräillen ja puistossa leikkien. Kaupunkilaislapset näyttivät nauttivan maalaiselon vapaudesta ja saasteettomasta ilmasta.
- Kävimme Biwako Art -festivaaleilla ja kävimme samalla reissulla piknikillä Biwako-järven rannalla.
- Koululle tuli gospel-kuoro esiintymään meille.
- Poimimme luonnosta syötäviä kasveja ja niistä valmistettiin maukasta ja terveellistä ruokaa.
- Jne.

Lapsilla oli myös aika paljon vapaa-aikaa, mutta päiviin mahtui paljon asioita, sillä japanilaiset ilmeisesti nukkuvat hyvin vähän.

Kaikki lapset osallistuivat mukisematta jokapäiväiseen siivoukseen.

Valmistimme misokeittoa ensi vuoden leirille, sillä massa täytyy valmistaa vuotta aikaisemmin.

Opin ja huomasin leirillä paljon asioita mm. japanilaisesta yhteisöllisyydestä, ryhmäpaineesta, kulttuurista, kotiruoasta, ahkeruudesta, tunnollisuudesta, siisteydestä sekä monista muistakin asioista. Haluan kirjoittaa niistä syvällisemmin myöhemmin, sillä minun täytyy nyt huolehtia omasta hyvinvoinnistani ja mennä unten maille, jotta jaksan taas keskittyä työharjoitteluun, josta kerron jatkossa enemmän.

Tämä oli läpileikkaus ensimmäisestä viikostani Japanissa tällä kertaa. Kiireisestä sekä tapahtumarikkaasta toisesta viikostani kerron seuraavassa postauksessa.

Toivottavasti kevät saapuu sinne kauas Suomeenkin! :)

-Kaisla (japanilaisittain Kaisura)