Konnichiwa!
Terveiset taas täältä Japanista!
Olen tottunut jo ympärilläni viliseviin kanji-merkkeihin ja japanilaiseen ystävälliseen kansaan, joten tuntuu haikealta ja hieman vaikealta, että kohta täytyy totutella taas Suomen kulttuuriin, mutta se ottaa vain oman aikansa. Kyllä täällä maailmalla ymmärtää myös, kuinka hyvä maa Suomi loppujen lopuksi on. Kaikissa kulttuureissa ja yhteiskunnissa on niin paljon hyvää ja niin paljon myös parantamisen varaa monilla eri osa-alueilla.
Pahoittelen, että edellisestä blogipostauksesta on kulunut aikaa. Töissä on ollut hyvin kiireistä, sillä yksi vakituisista työntekijöistämme on sairaslomalla. Sen tähden olen nyt auttanut paljon Kiitos-ravintolassa Jurinin sijaan. Olemme pyörittäneet lounasta viidellä tai kuudella työntekijällä, kun normaalisti meitä on seitsemän. Olen ollut kiitollinen, että olen työskennellyt hyvin opettavaisessa Helsinki-Vantaan lentokentän Hilton-hotellissa, sillä siellä oppi monien muiden asioiden lisäksi työskentelemään kiireessä ja asiakkaiden paljoudessa. Illallisaikaan Kiitoksessa on mukavan tunnelmallista ja välillä on isompia pöytävarauksia, kun taas välillä muutama asiakas istuu baaritiskillä kysellen paljon Suomesta. :)
Sain myös arvioni Kiitoksesta ja Jurinista ja voin kertoa olevani hyvin onnellinen. ^^ Kun seuraavan kerran palaan Japaniin, niin minulla on ainakin kaksi työpaikkaa.
Tänään olen taas kokenut muutamaan otteeseen syviä hämmennyksen hetkiä täällä Japanin maassa:
1. Kun lounaan ensimmäiset asiakkaat, kaksi nuorta japanilaismiestä, istuivat pöytään, menin viemään heille tavalliseen tapaan vesilasit, kunnes toinen heistä katsoi nimikylttiäni, jossa lukee "Kaisla Suomesta" ja tokaisi: "Ai, sä olet suomalainen." Hieraisin miltei silmiä ja katsoin vielä kerran, että oliko se juuri tämä japanilainen henkilö, joka puhui normaalia suomenkieltä. Hän oli ollut seitsemän vuotta sitten vaihdossa Tampereella ja puhui EDELLEEN miltei täydellisesti suomea ja ymmärsi kaiken, mitä hänelle sanoin. Se oli niin hämmentävä hetki, että tuntui, etten enää itse osannut suomea tai tiennyt, mitä olisi pitänyt hänelle sanoa, sillä olen tottunut, että puhun täällä japanilaisille kaiken, mitä osaan japaniksi takellella. :D
2. Pariskunta oli syömässä Kiitoksessa ja yht'äkkiä kesken ruokailun mies lähti pois ravintolasta, kunnes saapui hetken päästä kädessään suuri kukkakimppu heilalleen ja niin he jatkoivat ruokailua.
3. Kuivailin aterimia töissä ja havahduin ravintolassa vallitsevaan syvään hiljaisuuteen. Mitään erityistä ei siis tapahtunut, mutta tajusin ravintolassa olevan noin 15 ihmistä asiakkaat ja työntekijät mukaan lukien, mutta kuivaamieni veitsien vaimea helinä, stereoista soiva amerikkalainen iloinen pop-musiikki ja liesituulettimen humina olivat miltei ainoat äänet, jotka koko ravintolassa kuuluivat. Kukaan ei puhunut mitään, vaikka pöydissä istui yksittäisten asiakkaiden lisäksi kahden hengen seurueita ja jos puhuikin, niin se tapahtui niin hiljaa, ettei se minun korviini kantautunut, vaikka seisoin ravintolan keskiosassa.
4. Istuskelimme Jennin kanssa asuintaloni ulkopuolella ja naapuritalon vanha mies tuli puhelemaan mukavia. Hän lähti pois, mutta saapui vähän ajan päästä kaksi juoma-automaatista ostettua kylmää tölkkikahvia kourassaan. Japanilaiset arvostavat lahjan antamisen elettä.
Saman tapainen tilanne tapahtui tässä yhtenä päivänä, kun kävelin pienessä sateen tihkutuksessa kadulla ja eräs rouva välttämättä halusi antaa sateenvarjonsa minulle. Yritin kovasti selittää, että kiitos vain paljon, mutta selviän kyllä ilmankin sateenvarjoa. Hän vain päättäväisesti asetti varjon hymyillen kouraani ja lähti ylittämään tietä jättäen minut seisomaan hölmistyneenä siihen tien toiselle puolelle.
Tosiaan, oli minulla jo etukäteenkin päätetty aihe tälle postaukselle: yksi matkani hienoimmista ja opettavaisimmista kokemuksista oli päästä tarjoilemaan Senteihin. Sentei on moni kerroksinen ikään kuin kokous- ja tilausravintola, jossa on eri kokoisia ja näköisiä japanilaistyyppisiä ravintolasaleja ja teeseremoniahuoneita 3-70 henkilölle. Saimme tilaisuuden myös itse osallistua teeseremoniaan.
 |
| Teeseremoniahuoneemme sisääntulokäytävä. |
Teeseremoniasta ei saanut ottaa kuvia, minkä ymmärrän hyvin, sillä se ei olisi ollut yhtä rentouttava ja miellyttävä kokemus, jos siellä kaikki olisivat olleet kamerat kourassa.
 |
| Kaikista saleista on joko näkymä puutarhaan tai vaihtoehtoisesti niiden sisääntulokäytävässä tai yhdessä osassa huonetta on pieni kivipuutarha tai muu sellainen. |
 |
| Hyvin tärkeä osa ruokailu- tai teeseremoniasalia on kukka-asetelma. |
